Mitä yhteistä on Legal Writingin tehtävillä, Kaisa Mäkäräisen ammunnalla ja Ilveksen maalinteolla?

Mikään yllä olevista ei onnistu, ja kaikki tuottavat minulle harmaita hiuksia.

Niinhän siinä sitten kävi, kuten tässä kaupungissa niin, niin monta kertaa aikaisemminkin. Olin sopinut tapaamisen kello 15:02 Tallinnan ylivoimaisesti parhaaseen sushi-mestaan Silkkiin. Tavoilleni epäuskollisesti saavuin paikalle myöhässä, mutta tavoille uskollisena päivän sosialisoituminen ei loppunutkaan sushin syömiseen, kuten minun game plan sanoi, vaan siitähän ilta sitten jatkuikin Reval Cafeeseen ja Dublineriin ja Must Puudeliin ja Shisoon(?? Aloin olemaan jo niin jurrissa, että paikan nimi meni hieman ohi) ja aina niin rakkaaseen shottibaari Shootersiin. Yhteensä siis yli 12 tunnin verran eri ravintoiloissa ja juottoloissa istuskelua. Koko ilta oli alun perin tarkoitus viettää niinkin mukavan ajanvietteen parissa kuin siivoamisen (koska mun luokse on muuttamassa maailman siivousfriikein ihminen alivuokralaiseksi kuukauden ajaksi ;)) ja Legal Writingin lopputyön parissa (jota tässä nyt olen pyrkinit vääntämään vuoden päivät). On se käsittämätöntä, miten yhden työn tekemiseen voi tulla niin täydellinen psykologinen este, ettei sitä vaan saa aikaiseksi alkaa tekemään. Aina minulla on kouluhommat jääneet ihan viime hetkille, mutta tämä on jo ennennäkemätöntä. Viime vuonna kurssin lopputyöt jäivät vaan tekemättä, ja tänä vuonna on nyt sellaiset 24 h aikaa niitä tehdä ja mitään en ole vielä saanut aikaiseksi ja nytkin vaan näpytän tätä blogia. Ja minä en jätä ikinä mitään koulujuttua tekemättä! En ikinä! Tämä on ensimmäinen hylsy, jonka olen varmaan ikinä saanut ja tässä alkaa kohta valmistuminen siirtymään jos nyt ei saa isoa potkua perseeseen. Toisaalta olen kyllä sen verran hyvä tsemppaamaan itseni, jos jotain on pakko tehdä, että eiköhän se sähköposti ole matkalla huomenna opelle ennen kello 24:ää.

Tosiaan yhtä epätoivoista kuin minun koulutöiden tekeminen on myös Kaisa Mäkäräisen ammunta ampumahiihdon maailmancupissa. Kisasta toiseen tulee viittä ja kuutta sakkoa ja sijoitus kymmenennen sijan paikkeille. Tämä on taatusti ampumahiihtäjälle mielettömän turhauttavaa, sillä Kaisallakin hiihtovauhti on kisassa kuin kisassa aivan terävintä kärkeä. Mistä tämä sitten johtuu? No se johtuu siitä ettei se kuula vaan osu oikealle alueella siinä taulussa. Ikinä en oikeastaan ihmeemmin ole ampunut mitään, mutta voisi kuvitella, että ampumisessakin ongelmat ovat 90 prosentilla kerroista lähinnä henkisellä puolella. Todella helposti varmaan urheilijan mieleen muistuu, miten edellisellä kerralla ammunnassa tuli neljä hutia. Taulut muuttuvat ns. pieniksi. Suurta ärsytystä minussa aikaansaa kommentit Mäkäräisen suorittamisesta. Viime viikonlopulta pisti silmään iltapäivälehtien keskustelupalstoilla kannanotot, jossa arvioitiin Mäkäräisen "paskovan housuunsa" ja "olevan tyhmä" tai "ammuntaa on harjoiteltu liian vähän". Tässä tapauksessa mielestäni se, että Kaisa reenaisi ampumista viikon ajan 10 tuntia päivässä ei tilannetta millään tavalla auta. Vapautuminen täytyy tulla kisojen kautta. Muutama nolla-ammunta niin tilanne on jo paljon valoisampi ja on Kaisa taas maailman paras! Toivottavasti etenkin ihmiset Mäkäräisen ympärillä näkevät tilanteen realiteetit, ja antavat hänelle aikaa, sillä aikaa tässä vain tarvitaan ja sitä on vielä jäljellä tältäkin talvelta. Vuoden urheilija palkinto meni kyllä täysin oikeaan paikkaan, sillä Maailmancupin voitto ja Maailmanmestaruus ovat suomalaisittain äärimmäisen harvinaista herkkua! Hyvä Kaisa!


Ilveksen maalinteko. Huoh. Joskus olen kuullut sanonnan, että hyvät ja huonot pomput kyllä tasoittuvat kauden aikana. No sais perkele hiljalleen alkaa tasoittuun! Tänään taas oikein malliesimerkki tämän kauden Ilveksestä. Pelillinen hallinta oli koko pelin ajan ja ottelun loppupuoliskolla päästiin jo äärimmäisen hyviin maalintekopaikkoihin, mutta kun ei mene niin se ei saatana vieköön mene! Toisessa erässä Ässä puolustaja tinttaa aivan silmittömän vedon takapleksiin josta se pomppaa jollain Isomäen erikoisella suoraan Zaborskyn lapaan maalin kulmalla ja kiekko tyhjään reppuun, ja hyvää yötä. Peli käytännössä ratkesi yhteen pomppuun. Toisaalta kolmannessa erässä Myttynen kieputtaa vanhanaikaisella Raannan niin sanotusti kahveelle ja kilauttaa kiekon polkkeesta tolppaan ja siitä se jää pyörimään maaliviivalle, mutta ei mene maaliin. On kuluneita fraaseja kuten "Onni pitää ansaita", työntäköön tuollaisen sanonnan keksijä sanontansa perseeseensä. Jos sarjan viimeisenä oleva joukkue tulee illasta toiseen valtavalla asenteella ja työnteolla kaukaloon, niin eikö siinä jo vähän ansaitsisi sitä onneakin? Torstaina on sitten pakkovoitto derbyssä. Siinä on niin sanotusti kausi paketissa, jos ei kolmen pisteen voittoa tule. Ei vielä ole ilta vaikka hämärtää. Tämä joukkue tulee kyllä taistelemaan niin kauan ku tsäänssejä on edes matemaattisesti pudotuspeleihn. Ehkä se onnikin sieltä tasoittuu?...