Hyvä peli --> Varma häviö!

Raipe on tällä kaudella kiehunut tuomareille, ja syystäkin!

Kausi meni sitten taisteluksi liigassa säilymisestä. Seppo Hiitelä on alkanut kuitenkin tekemään jotain!! Sitä onkin koko kausi odotettu. Tai no, nostihan hän jo lokakuun lopussa joukkueen päävalmentajaksi! Valitettavasti nämä nykyiset teotkin ovat aivan yhtä riemukkaita. Ilveksen uusi urheilullinen strategia on näemmä harvoista kovan luokan pelaajista luopuminen, toisin kuin niiden hankkiminen, mitä Hiitelä on faneille lupaillut koko kuluvan vuoden ajan. Tilalle ei ole saatu ketään. Tämän kaltainen lupailu ja aikaansaamattomuus on törkeää paitsi joukkuetta kohtaan, niin myös faneja kohtaan. Ilveksen fanit ovat uskollisia. Tohdin jopa väittää että koko liigan uskollisimpia. Tämän todistaa se, että vaikka joukkue rämpii liigan viimeisellä sijalle halliin on edelleen tunkua noin 5000 katsojan voimin illasta toiseen. Joka peli-ilta siis noin 5 % tamperelaisista tulee Hakametsään. Nyt kuitenkin väellä alkaa olemaan mitta niin sanotusti täynnä Sepon "hankintoihin". Ehkäpä Hiitelä on liian kiireinen valmentaessaan joukkuetta, ettei ehdi hankintoja tarkastelemaan. Aina hän kuitenkin toteaa medialle, että teemme parhaamme ja, että hyvien pelaajien löytäminen on vaikeata. No totta helvetissä se on vaikeaa, ainakin jos valmentaa ja pyörittää urheiluvälinekauppaa siinä sivussa. Kummasti kuitenkin muut joukkueet siinä onnistuvat. Jos tämä, ettei mitään ole saatu aikaiseksi, todella on Hiitelän "parasta", niin mielestäni Sepon tulisi vetää omat johtopäätökset osaamisensa tasosta. Hän itse on koko kauden uhonnut kantavansa vastuun urheilullisesta menestyksestä. Todellisuudessa urheilullinen menestys on ollut paskaa, hänen ainoa ratkaisunsa oli nostaa itsensä valmentajaksi juuri sillä hetkellä kun oli saatu peli haltuun ja sekoittaa se uudestaan. Seppo Hiitelä on hieno ja jalo mies, jolla on Kiinan kokoinen Ilves-sydän, mutta nyt, Ilveksen parhaaksi, Sepon on kannettava vastuu ja erottava toimestaan!

Mitä itse peliin tulee, niin tämän viikon kotimatsit sekä Lukkoa, että Tapparaa vastaan olivat kuin koko kausi lyhytelokuvana. Ilves hallitsi molempien otteluiden tapahtumia selkeästi ottelujen alkuja lukuunottamatta, mutta vastustajan ensimmäisen maalin jälkeen mentiinkin sitten oikeastaan pelkästään toiseen suuntaan. Tilastoin otteluita ja laskeskelin, että hyvät maalinteko tilanteet menivät Ilvekselle noin 40-10. Samaan aikaan maalit otteluissa menivät vastustajalle 2-7. Maalintekotehokkuudessa on siis aivan päätön ero. Enää ongelmana ei ole edes se, ettei päästä sinne vaara-alueelle, vaan se, ettei sitä kiekkoa saada saatana vieköön edes tyhjään maaliin. Joko se menee ohi, tolppaan, vastustajan puolustajan polveen, maalivahdin räpsään tai sitten ei edes osuta kiekkoon ollenkaan. Toisaalta omassa päässä vastustajan mailat maalinedessä jäävät kyllä aivan vapaiksi jatkuvalla syötöllä. Lisäksi molempiin peleihin vielä Ilveksen maalivahdeilta aivan hirvittävät mokat joilla yksi maali lahjotettiin. Tänään esimerkiksi Wiikman onnistui mailan päällään kirjaimellisesti imuroimaan kolme metriä ohi menevän, vaarattoman, heiton maalin aivan käsittämättömällä tavalla. Välillä tuntuukin että Ilves onnistuu tekemään maaleja omiin jopa enemmän kuin sinne toiseen päähän. Toinen hassu statistiikka, mikä on toteutunut etenkin joulun jälkeen on se, millaisen pelin jälkeen Ilves on pisteitä napsinut. Käytännössä aina kun peli on ollut hyvää ei pisteitä ole tullut ja aina taas kun pelaamisen taso on ollut heikko niin on tullut jopa niitä kolmen pisteen voittoja.

Edelleen Ilves pelaajilla on kaukalossa äärettömän hyvä liike. Karvaus peli toimii tehokkaasti ja siitä saadaan luotoa melkeinpä vaarallisimmat tilanteet. Ilves saa paljon lyötyä painetta vastustajan alueelle ja rakentaa lähes tulkoon joka pelissä hienoja pitkiä kieputuksia vastustajan maalin ympärillä. Tähän koko Ilveksen peli filosofia perustuukin! Sitä kautta uuvutetaan myös vastustajan jalka ja saadaan heidät rikkomaan. Samaan aikaan Ilves pelaa liigan ylivoimaisesti kurinalaisinta kiekkoa. jäähyjä vältetään viimeiseen saakka ja niitä ei tule paljoa. Tällä ajatukselle siis Ilves pääsee pelaamaan paljon ylivoimaa ja tehokkaalla ylivoimalla pelejä tulisi voittaa. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa:

1) Ilveksen ylivoima on ollut täysin luokatonta. Tänään pelatussa Tappara pelissä Ilves teki ensimmäisen ylivoimamaalinsa sitten 5.1.2012 pelatun HPK pelin. Välii n mahtui sellaiset 74 minuuttia ylivoima-aikaa, josta osa jopa 5-3 ylivoimaa! Onkohan tämä jonkin sortin ennätys. 74 minuutin päiväunetkin ovat hemmetin pitkä aika, puhumattakaan siitä että joudut pelaamaan alivoimaa sen samaisen 74 minuuttia. Tässä näen suurimman syyn olevan valmennuksellinen. Touhussa ei vain yksinekertaisesti ole mitään järkeä. Haetaan älyttömän vaikeita poikkisyöttöjä neliön läpi, jotka onnistuvat Ilves pomput mukaan laskettuina sen 1/74min YVtä. Tällä ei kauhean korkealla tilastoissa hiivitä. Myös kiekon ylöstuonti on ylivoimalla täysin mahdoton tehtävä, vaikeaa se on myös täyskentällisin, mutta kuten sanoin, niin ylivoimalla täysi mahdottomuus. Omissa on kyllä soinut lahjakkaasti! Kun kiekkoa tarpeeksi kauan pyöritetään alueella ilman toimittamista maalille, niin vastustaja pääsee iholle. Tämän jälkeen kiekkoa toimitetaan pakille epätoivoisella syötöllä, jota Mara koittaa viivalla ottaa kiinni, kiekko kuitenkin pomppii lavan yli, tai ali, ja kaveri onkin yksin läpi ja kiekko häkkiin. Toinen skenaario on poikittaissyötön katkaisu ja siitä YV-hyökkäys ja taas soi!

2) SM-liigan surkeaakin surkeammat tuomarit! Jos Ilves jo pelillisestikin on usein ollut viimeiseen erään tullessa jäljessä, niin viimeistään vastustajan voiton on taannut housuun paskovat tuomarit. Syy minkä takia Ilves kärsii tuomareista enemmän kuin muut on pelitapa. Kuten jo yllä totesin Ilves hyvin liikkuvana joukkueena aiheuttaa vastustajalle paljon rikkeitä ja toisaalta pelaa itse äärimmäisen kurinalaisesti. Juhani Tamminen aikoinaan liigakarsinnan yhteydessä meuhkasi jostain saakelin jäähytasapainoista, niin nyt sinne tuomarien pääkoppaan on mennyt käsitys, että molempien joukkueiden kuuluu ottelussa saada yhtä paljon jäähyjä. No eihän sen näin kuulu mennä! Jäähyjä pitää antaa silloin kun kentällä tapahtuu rike. Tämä viikko toimii tästäkin väittämästä malli esimerkkinä. Väitän, että Ilves ei tehnyt Lukko ottelussa yhtään ottelun linjan mukaista jäähyyn oikeuttavaa rikettä. Niitä kuitenkin kolme sieltä kaivettiin ottelun viimeiselle 10 minuutille. Varsinkin kaksi viimeistä, jotka tulivat viimeiseen kolmeen minuuttiin ryöstivät Ilvekseltä mahdollisuuden taistella pisteistä. Tämä on väärin joukkuetta kohtaan ja katsojan näkökulmasta vituttaa myöskin kun hyvä jääkiekko peli pilataan tuomareiden toimesta. Sama tapahtui jälleen tänään. Ilves pyöritti noin minuutin kolmannen erän puolessa välissä ylivoimaansa Tapparan alueella ja yhtäkkiä pilli soi. Masi Marjamäki sai 2 min jäähyn kampituksesta vaikka Marjamäki ei millään ruuminosallaan tai varusteellaan edes koskenut Tapparan kaatuvaan pelaajaan. Siinä oli Ilveksen paikat nousta peliin mukaan, jonka tuomarit taas kerran veivät.