Naisten Lentopallon mestaruusliiga!

Suomalainen mies lentopallo porskuttaa tällä hetkellä, ja kovaa! Kehitystä on tapahtunut niin kotimaisilla kentillä kuin ulkomaisillakin. Yhä useampi suomalainen mies lentopalloilija on saanut harrastuksestaan ammatin ulkomailla pelatessaan. Paljon suomalaista juniorilentopalloa läheltä seuranneena olen vakuuttunut, että kehitys jatkuu samaan suuntaan, ja Suomi tullaan jatkossa näkemään yhdessä Italian, Ranskan, Espanjan ja Puolan tavoin eurooppalaisena lentopalloilun suurena maana!

Naisten lentopalloilusta Suomessa nousee esiin lähinnä yksi nimi. Riikka Lehtonen, Kangasalan lahja suomalaiselle lentopallolle. Hänkin on jo uransa käytännössä päättänyt, sillä tuota Azerbaidzanissa pelaamista ei ihan voi verrata Ranskaan, Italiaan, Japaniin ja Turkkiin. Seuraavaa Riikkaa ei valitettavasti näy. Synkältä näyttää suomalaisen naislentopalloilun menestys tällä hetkellä muutoinkin. Ei pärjätä kansainvälisillä kentillä, eikä oman liigan porskuttaminenkaan ole vakuuttavaa. Sarjan nimen voisi nimetä uudelleen LP Viesti-liigaksi. Tänään rapsahti meinaan salolaisten tilille 106. voitto final six- turnauksen finaalista putkeen. Tuo määrä on uskomaton, sillä edellinen tappio on helmikuulta 2009. LP Viesti on siis voittamaton tällä vuosikymmenellä. Valitettavasti kuitenkaan salolaisseurassakaan ei suomalaiset pelaajat Riikka Armista lukuunottamatta ole kaikista kirkkaimpia tähtiä. Näin ei ole myöskään muissa naisten liigassa pelaavissa joukkueissa. Kaikissa joukkueissa joukkueen suurimmat vastuunkantajat ovat kolme ulkomaalaista pelaajaa, jotka säännöt sallivat joukkueeseen ottaa. Monet vielä luottavat kotimaiseen Libero ja Passari osaamiseen, mutta päähyökkääjät ovat järjestäen ulkomaalaisia. Nämä ulkomaalaiset tulevat lisäksi Suomeen varsin kyseenalasilla sopimuksilla, joten heidän palkkaamisensa tulee seuralle huomattavasti halvemmaksi kuin hyvän tason suomalaispelaajan. Ei voi sanoa, että ulkomaalaiset tienaisivat Suomessa ollessaan, mutta saavat juuri ja juuri riittävästi rahaa elämiseen.

Tällä ulkomaalaisten silmittömällä suosimisella on selkeät seuraukset suomalaisen naislentopalloilun kehitykselle! He vievät niin sanotusti suomalaisilta työpaikat, ja tästä syystä iso osa naislentopalloilijoista lopettaa uransa äärimmäisen nuorina (<25v). Varsin houkuttelevana vaihtoehtona pelaamiselle, josta ei tienaa, tulee esimerkiksi opiskelu toisessa kaupungissa, ja täten lentopalloilu jää. Lyhyellä juoksulla seuran on taloudellisestikin järkevää sijoittaa ulkomaisiin pelaajiin, muttä täytyisi myös olla kyky nähdä kauemmas. Lisäksi oman kylän pelaajista kasatun joukkueen pelaamista on paljon viihdyttävämpi tulla katsomaan ja yleisömäärät nousevat.

Tyypillinen joukkuerakenne naisten mestaruusliigassa on kolme ulkomaalaista + nuoria 17-22 vuotiaita pelaajia. Toki nuorillekin jää pelipaikkoja, mutta ei niitä kovia ratkaisijan paikkoja. Vielä kun ottaa huomioon, että erien ratkaisu hetkillä passit suuntautuvat jatkuvasti ulkolaisille pelaajille, niin vähiin jää suomalais pelaajien rooli monessa joukkueessa. Katsoin viikolla urho tv:ltä ottelua LP-Viesti - Pislaploki, ja koko ottelun ajan selostajakin vain hoki, että nyt ei ole Pislaplokilla mitään mahdollisuuksia kun yksi ulkolainen pelaajakin oli sairastunut. Joukkueen itsevarmuudesta huokui kyllä sama kuva kuin mitä selostaja välitti, mutta eihän sen näin pitäisi mennä. Siellä moni pelaaja pelasi itsensä ottelun aikana pieneksi ja siitä johtui tulos 3-0 selkeillä erä lukemilla. Ei ne taso erot niiden ulkomaalaisten ja suomalaisten välillä niin valtaisat ole! Pelaajat, missä teidän kunnianhimo on?

Naisten liigassa toinen huolestuttava piirre on LP Viestin ylivoimaisuus. Kuka jaksaa seurata aktiivisesti joukkueen esiintymistä, joka on voittanut nyt 106 ottelua putkeen? No salolaiset, siihen se sitten jääkin. Salolaiset ansaitsevat täyden kunnian yivoimastaan. Siellä on tehty kovaa työtä viimeisten vuosien aikana ja mitään ei taatusti ole saatu ilmaiseksi! Myös salolainen yrityselämä on tukenut Viestiä hienolla tavalla ja mahdollistaneet heidän mahdollisuudet lähteä valloittamaan Eurooppaan. Onnea sinne! Miltähän tuntuu pelata joukkueessa joka voittaa illasta toiseen? Palkka ainakin tulee helpommalla kun ei tarvitse pelata kuin kolme erää/ilta. Tänäänkin liigan kärkijoukkueiden välikohtaamisessa Final Six turnauksen finaalissa Orivedellä LP Viesti haki hölkkä-vauhdilla 3-0 voiton HPKsta. Masentavaa on se, että se ei ollut edes tiukoilla missään vaiheessa, vaikka oli 19-13 häviöllä kolmannessa erässä. Tämän jälkeen kuitenkin lyötiin viides vaihde silmään ja kone lähti käyntiin ja saatiin Martina Konecna syöttöruutuun. Pallo lähtee tällä hetkellä Konecnan kädestä kyllä niin saatanan varmasti ja niin helvetin kovaa!

Mitä tehdä tälle ylivoimalla? Tämä onkin hankala kysymys. Eipä sille vissiin oikein mitään voi. Pitäisi tämä kysymys forwardata suoraan lentopalloliigan puheenjohtajalle Olavi Ala-Nissilälle, osaisikohan hän jotain vastata. Valitettavasti tuosta ylivoimasta tällä hetkellä kärsii pelin taso. Lisäksi maksavat katsojat eivät jaksa illasta toiseen tulla pelejä seuraamaan kun lopputulos on selvä. Tilanne on hankala myös Viestille! On äärimmäisen hankala lähteä Eurooppaan pelaamaan altavastaaja asetelmassa kun Suomessa sitä ei pääse ikinä testaamaan. Se että kauden ensimmäinen oikeasti tiukka peli tulee paikkaan jossa olisi pakko voittaa, ei ole joukkueelle helppo paikka. Jos tuosta europelistä tulee kuonoon, niin kauden kliimaksi olikin sitten jo siinä. Täytyy toivoa, että tänä vuonna Viesti nostaa suomalaisen naislentopalloilun mainetta myös Euroopassa! Täytyy myös toivoa, että Liigan muut joukkueet alkavat kiriä Viestiä eikä suunta olisi päinvastainen. Ehkä se Viestin kaataja sieltä vielä löytyy...

Se on vain urheilua, ei sen enempää!

Real Madrid - Barcelona. Ehkäpä maailman tunnetuin vastakkain asettelu jalkapallossa, joka tunnetaan myös nimellä el classico. Se ei kuitenkaan ole enempää kuin yksi jalkapallo-ottelu. Se on molemmille joukkueille sarjamatsi siinä missä muutkin matsit. Ei tähän peliin voi lähteä mitenkää extra-latauksella tai 160 % energioilla. Se ei vaan ole mahdollista. La Ligassa ei pelaa yhtään huonoa joukkuetta. Jos joukkueen asenne ja pelimoraali ei ole 100%, ottelussa tulee turpiin on vastustaja sitten Real Madrid, Sevilla tai Athletico Madrid. Ennen ottelua urheilun henkeen kuuluu psyykkaus esim. median välitykselle. Ottelussa kuuluu pelata tosissaan. Mutta ottelun jälkeinen russuttaminen, mitä etenkin tämän el classicon jälkeen on harrastettu, on aivan turhaa!

Toimittajat, blogistit ja kannattajat voivat, ja heidän pitääkin keskustella tuomariratkaisuista sekä pelaajien ja valmentajien tekosista otteluiden jälkeen. Pelaajien ja valmentajien ei kuitenkaan kuulu tätä keskustelua liekittää! Mielestäni osoittaa ääretöntä lapsellisuutta molempien joukkueiden henkilöstön jatkuva ruikuttaminen otteluiden tapahtumista, ja etenkin esiin nousee tapaus Sergio Ramosin toisesta keltaisesta kortista. Kädet oli ylhäällä ja kyynärpää osuu naamaan. (piste) Tuomarin näkemys tilanteesta oli keltainen kortti. Tämä "on game decision" ei tule muuttumaan vaikka Jose Mourinho on tavoilleen uskollisena itkemässä kaikkea maan ja taivaan ja avaruuden väliltä. Luuletko todella että valittaminen muuttaa tuomion johonkin suuntaan? NO EI VITUSSA MUUTA!

Tämä tilanne on vain yksi esimerkki monista. Pelaajien olisi ymmärrettävä, että psyykkaus ennen peliä on täysin hyväksyttävää ja kun kentälle mennään niin täysiä kuuluukin pelata. Mutta kun ottelun jälkeen pilli soi ja kätellään vastustajaa niin kuuluu onnitella enemmän maaleja tehnyttä joukkuetta voitosta. On aivan turha muutaman päivän jälkeen alkaa ruikuttamaan keltaisista korteista tai siitä kuinka vastustaja oli ilkeä. Pelaajat ja valmentajat tietävät kuitenkin sen, että jalkapallossakin eniten maaleja tehnyt joukkue ottelun voittaa ja se siitä. Tämän jälkeen katse tulee suunnata tuleviin haasteisiin!

Loppuunmyynti, kaikki -50% Tammikuun loppuun asti!

Toimiston pöytä 30€, nostaako joku tarjousta? Sihteeri 1460€, myydään eniten tarjoavalle! Eteisen vähän käytetty Ilves matto 35 euroa, pientä laittoa! Loukkaantunut puolustaja, myydään tarjouskilpailun perusteella!

Tältä kuulosti meno tänään Takojankadulla Ilveksen toimistolla. Kaikki myydään mikä irti lähtee. Tai tältä villeimmät puheet mediassa saivat asian kuulostamaan. Ei, Ilves ei ole menossa konkurssiin, Ilves ei ole myöskään taloudellisessa ahdingossa, vaan tämä on merkki eteenpäin menemisestä! Oikeastaan ensimmäinen askel, jonka urheilutoimenjohtajamme on tällä kaudella tehnyt. Tokihan se kuulostaa järkyttävältä, että parhaimpia pelaajia aletaan tässä kohtaa kautta, ja tällä sarjasijoitukselle huutokauppaamaan muualle, mutta todellisuus on, että jotain on tehtävä!

Tänään kentällä Jaffalla nähtiin luomu-Ilves. 18/19sta pelaajasta jotka kentällä olivat, olivat jollain tavalla Ilvesläisen kiekkokoulun kasvatteja. Vastassa oli Hjalliksen fyffellä kasatut jokerit, ennakkoarviot Ilves fanien keskuudessa ottelun lopputuloksesta olivat kaikkea väliltä 6-0 - 100-0, mutta toisin kävi! Nähtiin taisteleva, logolle pelaava joukkue, joka ei antanut periksi vaikka pitkään huonolta näyttikin. Huomion arvoista on tässäkin pelissä se miten tuomari koitti pelin jälleen kerran varastaa. Onneksi tänään huonot vihellykset meni aika tasan ja Ilveskin väänsi ennätykselliset kolme YV maalia! Suoritus, jonka pojat tänään esitti ansaitsee nousta uutisotsikoissa yli tämän päivän farssien, sillä tämä esitys osoittaa että Hakametsässä voidaan huokaista ja todeta että eihän se mestis sieltä vastaan tule, vaikka tänään sitä jo uhkakuvissa esiteltiinkin. Tänään Ilveksen ykkös,- ja kakkoskentissä pelasi seitsemän(/10) 90-luvulla syntynyttä pelaajaa, jonkin asteinen ennätys tämäkin varmasti SM-liiga tasolla.

Tämä kausi on opettanut Ilveksen kasvateille niin paljon, että ensi kaudeksi kun saadaan muutama hyvä täsmävahvistus omien kasvattien sekaan niin Ilves on takaisin vahvasti taistelemassa pudotuspelipaikasta! Kannattamaansa seuraa on äärimmäisen helppo arvostella, kuten Ilves fanit tänään forumeilla. Tämäkin on täysin ymmärrettävää ja itsekin siihen helposti syyllistyy, mutta täytyy myös muistaa, että kauden alussa asetettiin nuorien pelaajien kasvattaminen ykköstavoitteeksi. Nyt siitä maksetaan hintaa, joka vuoden tai muutaman vuoden päästä alkaa tuomaan tulosta niin taloudellisessa mielessä, joten faneille kärsivällisyyttä. Ilves tulee vielä vahvempia, kovempana ja sinnikkäämpänä kuin koskaan ennen 2000-luvulla!

Hyvä peli --> Varma häviö!

Raipe on tällä kaudella kiehunut tuomareille, ja syystäkin!

Kausi meni sitten taisteluksi liigassa säilymisestä. Seppo Hiitelä on alkanut kuitenkin tekemään jotain!! Sitä onkin koko kausi odotettu. Tai no, nostihan hän jo lokakuun lopussa joukkueen päävalmentajaksi! Valitettavasti nämä nykyiset teotkin ovat aivan yhtä riemukkaita. Ilveksen uusi urheilullinen strategia on näemmä harvoista kovan luokan pelaajista luopuminen, toisin kuin niiden hankkiminen, mitä Hiitelä on faneille lupaillut koko kuluvan vuoden ajan. Tilalle ei ole saatu ketään. Tämän kaltainen lupailu ja aikaansaamattomuus on törkeää paitsi joukkuetta kohtaan, niin myös faneja kohtaan. Ilveksen fanit ovat uskollisia. Tohdin jopa väittää että koko liigan uskollisimpia. Tämän todistaa se, että vaikka joukkue rämpii liigan viimeisellä sijalle halliin on edelleen tunkua noin 5000 katsojan voimin illasta toiseen. Joka peli-ilta siis noin 5 % tamperelaisista tulee Hakametsään. Nyt kuitenkin väellä alkaa olemaan mitta niin sanotusti täynnä Sepon "hankintoihin". Ehkäpä Hiitelä on liian kiireinen valmentaessaan joukkuetta, ettei ehdi hankintoja tarkastelemaan. Aina hän kuitenkin toteaa medialle, että teemme parhaamme ja, että hyvien pelaajien löytäminen on vaikeata. No totta helvetissä se on vaikeaa, ainakin jos valmentaa ja pyörittää urheiluvälinekauppaa siinä sivussa. Kummasti kuitenkin muut joukkueet siinä onnistuvat. Jos tämä, ettei mitään ole saatu aikaiseksi, todella on Hiitelän "parasta", niin mielestäni Sepon tulisi vetää omat johtopäätökset osaamisensa tasosta. Hän itse on koko kauden uhonnut kantavansa vastuun urheilullisesta menestyksestä. Todellisuudessa urheilullinen menestys on ollut paskaa, hänen ainoa ratkaisunsa oli nostaa itsensä valmentajaksi juuri sillä hetkellä kun oli saatu peli haltuun ja sekoittaa se uudestaan. Seppo Hiitelä on hieno ja jalo mies, jolla on Kiinan kokoinen Ilves-sydän, mutta nyt, Ilveksen parhaaksi, Sepon on kannettava vastuu ja erottava toimestaan!

Mitä itse peliin tulee, niin tämän viikon kotimatsit sekä Lukkoa, että Tapparaa vastaan olivat kuin koko kausi lyhytelokuvana. Ilves hallitsi molempien otteluiden tapahtumia selkeästi ottelujen alkuja lukuunottamatta, mutta vastustajan ensimmäisen maalin jälkeen mentiinkin sitten oikeastaan pelkästään toiseen suuntaan. Tilastoin otteluita ja laskeskelin, että hyvät maalinteko tilanteet menivät Ilvekselle noin 40-10. Samaan aikaan maalit otteluissa menivät vastustajalle 2-7. Maalintekotehokkuudessa on siis aivan päätön ero. Enää ongelmana ei ole edes se, ettei päästä sinne vaara-alueelle, vaan se, ettei sitä kiekkoa saada saatana vieköön edes tyhjään maaliin. Joko se menee ohi, tolppaan, vastustajan puolustajan polveen, maalivahdin räpsään tai sitten ei edes osuta kiekkoon ollenkaan. Toisaalta omassa päässä vastustajan mailat maalinedessä jäävät kyllä aivan vapaiksi jatkuvalla syötöllä. Lisäksi molempiin peleihin vielä Ilveksen maalivahdeilta aivan hirvittävät mokat joilla yksi maali lahjotettiin. Tänään esimerkiksi Wiikman onnistui mailan päällään kirjaimellisesti imuroimaan kolme metriä ohi menevän, vaarattoman, heiton maalin aivan käsittämättömällä tavalla. Välillä tuntuukin että Ilves onnistuu tekemään maaleja omiin jopa enemmän kuin sinne toiseen päähän. Toinen hassu statistiikka, mikä on toteutunut etenkin joulun jälkeen on se, millaisen pelin jälkeen Ilves on pisteitä napsinut. Käytännössä aina kun peli on ollut hyvää ei pisteitä ole tullut ja aina taas kun pelaamisen taso on ollut heikko niin on tullut jopa niitä kolmen pisteen voittoja.

Edelleen Ilves pelaajilla on kaukalossa äärettömän hyvä liike. Karvaus peli toimii tehokkaasti ja siitä saadaan luotoa melkeinpä vaarallisimmat tilanteet. Ilves saa paljon lyötyä painetta vastustajan alueelle ja rakentaa lähes tulkoon joka pelissä hienoja pitkiä kieputuksia vastustajan maalin ympärillä. Tähän koko Ilveksen peli filosofia perustuukin! Sitä kautta uuvutetaan myös vastustajan jalka ja saadaan heidät rikkomaan. Samaan aikaan Ilves pelaa liigan ylivoimaisesti kurinalaisinta kiekkoa. jäähyjä vältetään viimeiseen saakka ja niitä ei tule paljoa. Tällä ajatukselle siis Ilves pääsee pelaamaan paljon ylivoimaa ja tehokkaalla ylivoimalla pelejä tulisi voittaa. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa:

1) Ilveksen ylivoima on ollut täysin luokatonta. Tänään pelatussa Tappara pelissä Ilves teki ensimmäisen ylivoimamaalinsa sitten 5.1.2012 pelatun HPK pelin. Välii n mahtui sellaiset 74 minuuttia ylivoima-aikaa, josta osa jopa 5-3 ylivoimaa! Onkohan tämä jonkin sortin ennätys. 74 minuutin päiväunetkin ovat hemmetin pitkä aika, puhumattakaan siitä että joudut pelaamaan alivoimaa sen samaisen 74 minuuttia. Tässä näen suurimman syyn olevan valmennuksellinen. Touhussa ei vain yksinekertaisesti ole mitään järkeä. Haetaan älyttömän vaikeita poikkisyöttöjä neliön läpi, jotka onnistuvat Ilves pomput mukaan laskettuina sen 1/74min YVtä. Tällä ei kauhean korkealla tilastoissa hiivitä. Myös kiekon ylöstuonti on ylivoimalla täysin mahdoton tehtävä, vaikeaa se on myös täyskentällisin, mutta kuten sanoin, niin ylivoimalla täysi mahdottomuus. Omissa on kyllä soinut lahjakkaasti! Kun kiekkoa tarpeeksi kauan pyöritetään alueella ilman toimittamista maalille, niin vastustaja pääsee iholle. Tämän jälkeen kiekkoa toimitetaan pakille epätoivoisella syötöllä, jota Mara koittaa viivalla ottaa kiinni, kiekko kuitenkin pomppii lavan yli, tai ali, ja kaveri onkin yksin läpi ja kiekko häkkiin. Toinen skenaario on poikittaissyötön katkaisu ja siitä YV-hyökkäys ja taas soi!

2) SM-liigan surkeaakin surkeammat tuomarit! Jos Ilves jo pelillisestikin on usein ollut viimeiseen erään tullessa jäljessä, niin viimeistään vastustajan voiton on taannut housuun paskovat tuomarit. Syy minkä takia Ilves kärsii tuomareista enemmän kuin muut on pelitapa. Kuten jo yllä totesin Ilves hyvin liikkuvana joukkueena aiheuttaa vastustajalle paljon rikkeitä ja toisaalta pelaa itse äärimmäisen kurinalaisesti. Juhani Tamminen aikoinaan liigakarsinnan yhteydessä meuhkasi jostain saakelin jäähytasapainoista, niin nyt sinne tuomarien pääkoppaan on mennyt käsitys, että molempien joukkueiden kuuluu ottelussa saada yhtä paljon jäähyjä. No eihän sen näin kuulu mennä! Jäähyjä pitää antaa silloin kun kentällä tapahtuu rike. Tämä viikko toimii tästäkin väittämästä malli esimerkkinä. Väitän, että Ilves ei tehnyt Lukko ottelussa yhtään ottelun linjan mukaista jäähyyn oikeuttavaa rikettä. Niitä kuitenkin kolme sieltä kaivettiin ottelun viimeiselle 10 minuutille. Varsinkin kaksi viimeistä, jotka tulivat viimeiseen kolmeen minuuttiin ryöstivät Ilvekseltä mahdollisuuden taistella pisteistä. Tämä on väärin joukkuetta kohtaan ja katsojan näkökulmasta vituttaa myöskin kun hyvä jääkiekko peli pilataan tuomareiden toimesta. Sama tapahtui jälleen tänään. Ilves pyöritti noin minuutin kolmannen erän puolessa välissä ylivoimaansa Tapparan alueella ja yhtäkkiä pilli soi. Masi Marjamäki sai 2 min jäähyn kampituksesta vaikka Marjamäki ei millään ruuminosallaan tai varusteellaan edes koskenut Tapparan kaatuvaan pelaajaan. Siinä oli Ilveksen paikat nousta peliin mukaan, jonka tuomarit taas kerran veivät.

Jaakko hiljenee hetkeksi!

Tämän ja eilisen päivän aikana on tapahtanut hirveästi mielenkiintoisia asioita urheilumaailmassa. Ilves ja HPK valitsivat ensi kauden päävalmentajansa, Sampo sai osan menetetyistä pisteistään takaisin ja Namika Lahti on taas menossa konkurssiin. Näitä kaikkia asioita tulen varmaan jälkikäteen jonkin verran käsittelemään, mutta kun päälle napsahti tämmöinen mukava 40 asteen kuumetauti, vielä kaikkien rintalastan murtumien ja reaktiivisten niveltulehdusten päälle niin kivut ovat vain nyt yksinkertaisesti niin kovat, että kirjoitaamiseen ei jaksa keskittyä sen vaatimalla tarmokkuudella. Kyllä suunnattomasti vituttaa tämä saatananmoinen jatkuva sairastelu, mutta minkäs teet. Aina kun luulee, että taudit hieman talttuu niin eikös sieltä napsahda sitten jotain uutta vaivaa!

Hämeenlinnalainen jääkiekko täydessä kriisissä!

Vuonna 2006 Hämeenlinnassa eletään iloisia hetkiä. Joukkue on juuri voittanut mestaruuden nykyisen maajoukkueluotsin Jukka Jalosen opein.

Palataan kuitenkin tähän päivään. Tammikuun 22. päivä ja hämeenlinnalaiset urheilun ystävät saavat lukea rajua tekstiä. Harri Rindell on saanut potkut, joista tieto Rindellille tuli äänestysreissulla Helsingissä. Monet Iltapäivälehdet hekumoivat uutisoinnillaan sitä, miten Rindell oletti puhelun olevan tiedon uusista vahvistuksista, mutta toisin kävi. Eipä niitä vahvistuksia paljoa ostella jos kassakone on kertakaikkisen tyhjä!(terkut Tampereelta) Pallokerhon toimistolla ei siis ollut enää tehtävissä muuta vaihtoehtoa kuin antaa potkut Rindellille ja nostaa mies oman seuran listoilta tilalle. Ymmärrettävä ratkaisu sinänsä, mutta siltikin niin epäoikeudenmukainen!

Rindell sai luotsattavakseen sen valitettavan kuuluisan uppoavan laivan pari vuotta takaperin. Hämeenlinnassa oli alla menestyksen vuodet ja mikään muu ei kelvannut kuin mitalit. Seura, eikä etenkään sen fanit nähneet mitään muuta kuin mitalit ja valitettavasti rajallisista resursseista kärsivälle seuralle tämän kaavan nouduttaminen ei oikein ole aina hyvä resepti. (Terkut Tamperelaisesta jalkapallosta) Rindell tuli uppoavaan laivaan, piti sen pinnalla kaksi vuotta, mutta jos pohjassa on niin valtava reikä kuin HPK:n tapauksessa valitettava tosiasia on, että uppoavaa laivaa on mahdoton pelastaa. Kiitokseksi tästä uppoamistaistelusta sai Rindell potkut HPKn herra isoherralta Risto Korpelalta vaalipäivänä.

Valitettava tosiasia on, että joukkueurheilussa joukkue on juuri niin heikko kuin joukkueen heikoin lenkki. HPKn tapauksessa heikoin lenkki jo pitkään oli Alex Leavitt, jota pelaaminen Ritaripaidassa ei kiinnostanut pätkän vertaa. Miksipä kiinnostaisi, kun peliesityksistä huolimatta tilille napsahtaa se 12 000 euroa kuukaudessa? Jos ei pelaaminen kiinnosta, ei siitä mitään tule vaikka koulutus olisikin University of Wisconsinista :) Ei siinä paljoa ole Rindellillä mahdollisuuksia kun käteen annetaan uppoava laiva ja täysin väärin rakennettu joukkue. Jotenkin tuntuu, ettei Rindellille ole edes annettu mahdollisuuksia rakentaa joukkuettaan itse ja omanlaisekseen.

Se, minkä takia HPK tai SaiPa karsii Ilveksen sijasta tänä vuonna on joukkueen kasaaminen. Ilves sydämiset pelaajat eivät halua karsintaan. Alex Leavitt ei piittaa vaikka joutuisu karsimaan, sillä palkka tilillä juoksee silti. Kiitokset tästä Seppo Hiitelälle!

Samaa housuun paskomista illasta toiseen!

Otsikolla viitataan sekä Ilveksen pelaamiseen, että tuomaritoimintaan. Olen kyllä todella pettynyt Ilveksen peli-ilmeeseen tänään. 2-0 tilanteeseen saakka Ilves oli kyllä pelaamisensa kanssa niin hukassa kuin olla voi. Yhtäkkiä kuitenkin kun pelaamaan täytyi ryhtyä niin peli alkoi näyttämään sille joulun jälkeiselle Ilvekselle, ehkä sieltä vielä vaihdetta löydetään, toivottavasti. Harmi vain että lopusta teki sitten selvän Tapparan maalivahti Metsola, Hakametsän maalien tällä kaudella ärsyttävääkin ärsyttävämmät tolpat, sekä tuomarikaksikko Levonen-Boman.

Alku oli tasaista taistelua, jossa näki ottelun tärkeyden. Tämän jälkeen Jokipakan huono-onnisen jäähyn jälkeen Tappara sai kuitenkin pelin otteen itselleen ja vei muutamaan otteeseen Ilvestä aikalailla kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tosin hattua täytyy nostaa Ilveksen puolustuspelaamiselle. Tänään ei ollut niitä miehiä vapaana siinä maalinedessä niinkuin eilen oli. Viisikkopuolustaminen toimi hyvin ja myös lukuisista jäähyistä selvittiin todella helpolla. Vaikka Tappara selkeästi peliä vei, ei sinänsä vaarallisia maalintekopaikkoja ollut juurikaan. Ilves sai ensimmäisessä erässä ylivoimaisesti vaarallisimman maalintekotilanteen kun Tukholman lahja Ilves kiekolle Michael Keränen kiersi Metsolan niin sanotusti kahveelle ja sitten tyhjään maaliin suunnattu löysä laukaus menee suoraan mulkku-Kaijomaan lapaan, joka jostain löytää itsensä maalinsuulle pelastamaan varmalta näyttäneen maalin.

Toinen erä alkaa. Ilves voittaa aloituksen 100-0 ja lähtee rakentamaan hyökkäystään, mutta yhtäkkiä tuomarin pilli soi. Aloitus uusitaan jostain Jumalan syystä, Tappara tuo kiekon alueella ja Saravo kilauttaa 1-0 yläputken alle. Tappara jatkaa erän kuluessa hyvää virettään ja 2-0 maali on lähellä useamman kerran. Lopulta se syntyy sitten sellaisten onnen pomppujen kautta, mutta ansaitusti, kun kiekko pomppii osto-Ahtolan lapaan maalin kulmalla ja Ahtola saa nostaa kiekon tyhjään maaliin. Tämän maalin jälkeen Ilves herää perjantai-iltaan mukaan ja loppu mennäänkin sitten aivan yhtä maalia. Jesse Niinimäen komeiden kikkojen jälkeen Ilves kaventaa 2-1 ja pyöritys jatkuu heti ketjun seuraavassa vaihdossa kun Mark Lee kiertää maalin takaa koko kentän ja laukoo tolppaan niin kovaa että Hakametsässä maaliraudat kolisee vieläkin. Toisen erän lopussa Ilves taikoo hyvän paineen, mutta valitettavasti tasoitusta ei synny.

Kolmannessa erässä Ilves lähtee siitä mihin toisessa erässä jäi. Heti ensimmäisissä vaihdoissa Ilves luo painetta ja vaarallisia tilanteita, mutta Metsola nappaa paljon tärkeitä koppeja. Erän puolivälissä Ilves saa vihdoin kunnon ylivoimamahdollisuuden ja ylivoima pyöriikin nätisti kentän Rajala-Lee-Niinimäki voimin vaarallisiin maalipaikkoihin. Aivan ylivoiman loppuhetkillä Niinimäelle tulee poikkisyöttö, jonka Jesse laukoo myös tolppaan niin kovaa että siellä vieläkin molemmat maalit tärisee. Tästä seuraa vaaraton vastahyökkäys Tapparalle jossa Joonas Rask kirjaimellisesti "hipaisee" Tapparan pelaajaa vasemmalle persposkelle mailallaan. Jaba Levonen kuitenkin seuraa tilanteen suoraan takaa, ja jostain Jumalan syystä nostaa kätensä pystyyn! Seuraa Tapparan erän ainoa ylivoima ja ainoa paikka josta Jerry Ahtola komean suorituksen jälkeen laittaa kiekon maaliin. Hyvää yötä, God natt på Svenska. Koko pelin ajan tuomarit sallivat kovan pelaamiseen, eikä mitään pikkumaisuuksia vihellettyä. Jostain syystä kuitenkin Levonen päätti antaa Raskille aivan käsittämättömän jäähyn ja käytännössä ratkaista pelin. On se varmaan helvetin hienoo, että Jari ja Antti voi cruisalla autollansa takaisin Poriin naureskellen, että päästiinhän tämäkin matsi ratkaisemaan. Kiitokset siitä! Lopussa Ilves jatkaa hyvää painetta, mutta tänään ei vaan mene. Lopputulos siis 3-1.

Tämä ei valitettavasti ollut kuitenkaan päivän surkein uutinen SM-liigan toimesta. Tänään kurinpitäjä määräsi Bluesin Jari Sailion kahden ottelun pelikieltoon päähän kohdistuneesta taklauksesta. Tuomio oli kova ja täysin oikea. Sailio taklasi suoraan päähän Jarkko Ruutua, tosin tilanne oli suoraan myös pelillinen ja sinänsä teko tapahtui "heat of passion" eli täysin peliinkuuluva tilanne.

Kaikki odottivat siis, että Kalle Kaijomaata rangaistaan eilisestä taklauksestaan vähintään saman verran. Tapparakin oli tilanteesta niin varma, ettei edes asettanut Kaijomaata pelaavaan kokoonpanoon vaan laittoi hänen tilalleen 16-vuotiaan Atte Mäkisen, sillä oli täysin päivän selvää, että Kaijomaa saa törkeästi teostaan tuntuvan rangaistuksen. Mutta miten kävikään. Arpakone Liusjärvi (Oikeustieteiden maisteri, en tiedä millä avoin kun ei päässä liiku järjen hiventäkään.) päättikin olla rankaisematta tätä törkeää, vastustajan vahingoittamistarkoituksessa tehtyä tekoa. Näin meillä täällä SM-liigassa!

Mielestäni Sailion taklaus oli vielä ymmärrettävä siinä määrin, että se tapahtui täysin peliin liittyvässä tilanteessa. Kaijomaan taklaus oli täysin pelin ulkopuolinen törkeän tahallinen taklaus jossa oikein vielä lyötiin Masi Marjamäkeä kyynärpäällä päähän. Tilanne myös tapahtui täysin pelin ratkettua joten Tapparaa ei törkeydestä sitten rangaistu oikeastaan millään tavalla. Oli se kiva kuitenkin, että Raskia ja Ilvestä tänään rangaistiin ottelun häviämisellä siitä pienestä taputuksesta perseeseen. Kiitos taas niin oikeudenmukaiselle SM-liigalle. Toimintanne on helvetin hienoa!

Häpeä Tappara!

Pakkovoitto napsahti. Paljon muuta hyvää pelistä ei sitten käteen jäänytkään. Paitsi tietenkin maalinteko toimi tällä kertaa. Se on kyllä jännä juttu miten tuntuu siltä, että aina kun peliä viedään niin turpiin tulee ja sitten taas kun ollaan välillä pahastikin hukassa niin saadaan ne maalit leivottua. No nykyjääkiekossa hyvin puolustavalle ja ryhmittyneellä joukkueelle on todellisuudessa äärimmäisen vaikea tehdä maaleja.

Ottelu oli kaiken kaikkiaan siisti. Tuomarit olivat kyllä etenkin toisessa erässä välillä aivan tuuliajalla Tapparan pelaajien jatkuvan epäurheilijamaisen filmaamisen vuoksi. Tämä oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä noin kolme minuuttia ennen pelin loppua tapahtui. Kalle Kaijomaa keskialueella täysin luistelu tilanteessa taklaa suoraan Masi Marjamäkeä kasvoihin kyynärpäällään. Sattumoisin taklaaja oli Risto Dufvan luottomies Kalle Kaijomaa. Kaveruksethan ovat olleet jo Jukureista asti samassa joukkueessa. Surullista tilanteessa on se, ettei ole kahta sanaa siitä etteikö Risto Dufva olisi KÄSKYTTÄNYT Kaijomaata taklaamaan Masi Marjamäkeä. Yllättäen niitin kohteeksi joutui juuri Marjamäki, joka on tällä hetkellä luultavasti Ilveksen paras ja kuumin pelaaja, ja jonka temperemantti on tunnetusti voimakas. Se on taktikointia jos vastustaja haastaa pelaajan esimerkiksi tappeluun tai muuten kuumentaa toista pelaajaa, mutta jos kaveri taklaa suoraan kyynerpäällä vauhdista nassuun ei kyseessä ole mikään muu kuin vastustajan pelaajan vahingoittamisyritys. Taklauksen jälkeen Kaijomaa vielä alkaa itkemään ja pitämään naamaansa jostain kumman syystä vaikkei siihen edes mikään osunut. Tällaista raukkamaisuutta voi kuvitella näkevänsä vain Risto Dufvan ja Tapparan peleissä. Yksi hatun noston arvoinen suoritus oli tuomareilta se, että Kaijomaa tilanteesta todella laitettiin suihkuun vaikkei Marjamäki jäänytkään Tappara tyylillä maahan itkemään elämän kovuutta. Nyt täytyy vain todella toivoa, että SM-liigan kurinpitäjä olisi tilanteen suhteen hereillä ja langettaisi teoista kuuluvat rangaistukset.

Jarkko Ruutu

Jarkko Ruutu on mulkku, vittumainen ja raivostuttava tempauksineen. Mutta siitä huolimatta jääkiekon säännöt pitäisi olla kaikille pelaajille samat. Aina kun Jarkko Ruutu taklaa tai tekee jonkun jäynän kentällä on tuomiot hänelle kolme kertaa ankarammat kuin kenellekkään muulle pelaajalle. Toisaalta tänään taas illan Jokerit-Blues ottelussa oli aivan tyyppillinen esimerkki siitä, miten Jarkku Ruutua rikkova pelaaja selviää ehdottomasta tuomiosta ehdollisena, tai tässä tapauksessa jopa päiväsakoilla. Sailio taklaa NIIN SUORAAN PÄÄHÄN KUIN PÄÄHÄN VOI JÄÄKIEKOSSA TAKLATA. Tuloksena kaksi minuuttinen väkivaltaisuudesta. Tuomareita ei pelasta tässä tapauksessa edes se että Ruutu olisi ollut kiekotan, tai että tuomarit olisivat seuranneet muualla olevia tapahtumia. Mielestäni kumpikin ottelun oikeudenjakajista näkee videon perusteella suoraan taklaustilanteen ja vaikka Väänänen käy tilanteesta samointein huomauttamassa, ei tuomio kovene. Toisaalta kun kattoo ketkä kaksi ottelua oli viheltämässä niin eipä se järin suuri yllätys ollut, että tuomio meni aivan vihkoon. Tässä nähdään taas se, että Ruudun olisi pitänyt jäädä itkemään jään pintaan, jotta pelaaja olisi lentänyt katsomon puolelle. Hienoa toimintaa SM-liiga! Jälleen kerran.

nimim. Miten pitkään tää show jatkuu?

Mitä yhteistä on Legal Writingin tehtävillä, Kaisa Mäkäräisen ammunnalla ja Ilveksen maalinteolla?

Mikään yllä olevista ei onnistu, ja kaikki tuottavat minulle harmaita hiuksia.

Niinhän siinä sitten kävi, kuten tässä kaupungissa niin, niin monta kertaa aikaisemminkin. Olin sopinut tapaamisen kello 15:02 Tallinnan ylivoimaisesti parhaaseen sushi-mestaan Silkkiin. Tavoilleni epäuskollisesti saavuin paikalle myöhässä, mutta tavoille uskollisena päivän sosialisoituminen ei loppunutkaan sushin syömiseen, kuten minun game plan sanoi, vaan siitähän ilta sitten jatkuikin Reval Cafeeseen ja Dublineriin ja Must Puudeliin ja Shisoon(?? Aloin olemaan jo niin jurrissa, että paikan nimi meni hieman ohi) ja aina niin rakkaaseen shottibaari Shootersiin. Yhteensä siis yli 12 tunnin verran eri ravintoiloissa ja juottoloissa istuskelua. Koko ilta oli alun perin tarkoitus viettää niinkin mukavan ajanvietteen parissa kuin siivoamisen (koska mun luokse on muuttamassa maailman siivousfriikein ihminen alivuokralaiseksi kuukauden ajaksi ;)) ja Legal Writingin lopputyön parissa (jota tässä nyt olen pyrkinit vääntämään vuoden päivät). On se käsittämätöntä, miten yhden työn tekemiseen voi tulla niin täydellinen psykologinen este, ettei sitä vaan saa aikaiseksi alkaa tekemään. Aina minulla on kouluhommat jääneet ihan viime hetkille, mutta tämä on jo ennennäkemätöntä. Viime vuonna kurssin lopputyöt jäivät vaan tekemättä, ja tänä vuonna on nyt sellaiset 24 h aikaa niitä tehdä ja mitään en ole vielä saanut aikaiseksi ja nytkin vaan näpytän tätä blogia. Ja minä en jätä ikinä mitään koulujuttua tekemättä! En ikinä! Tämä on ensimmäinen hylsy, jonka olen varmaan ikinä saanut ja tässä alkaa kohta valmistuminen siirtymään jos nyt ei saa isoa potkua perseeseen. Toisaalta olen kyllä sen verran hyvä tsemppaamaan itseni, jos jotain on pakko tehdä, että eiköhän se sähköposti ole matkalla huomenna opelle ennen kello 24:ää.

Tosiaan yhtä epätoivoista kuin minun koulutöiden tekeminen on myös Kaisa Mäkäräisen ammunta ampumahiihdon maailmancupissa. Kisasta toiseen tulee viittä ja kuutta sakkoa ja sijoitus kymmenennen sijan paikkeille. Tämä on taatusti ampumahiihtäjälle mielettömän turhauttavaa, sillä Kaisallakin hiihtovauhti on kisassa kuin kisassa aivan terävintä kärkeä. Mistä tämä sitten johtuu? No se johtuu siitä ettei se kuula vaan osu oikealle alueella siinä taulussa. Ikinä en oikeastaan ihmeemmin ole ampunut mitään, mutta voisi kuvitella, että ampumisessakin ongelmat ovat 90 prosentilla kerroista lähinnä henkisellä puolella. Todella helposti varmaan urheilijan mieleen muistuu, miten edellisellä kerralla ammunnassa tuli neljä hutia. Taulut muuttuvat ns. pieniksi. Suurta ärsytystä minussa aikaansaa kommentit Mäkäräisen suorittamisesta. Viime viikonlopulta pisti silmään iltapäivälehtien keskustelupalstoilla kannanotot, jossa arvioitiin Mäkäräisen "paskovan housuunsa" ja "olevan tyhmä" tai "ammuntaa on harjoiteltu liian vähän". Tässä tapauksessa mielestäni se, että Kaisa reenaisi ampumista viikon ajan 10 tuntia päivässä ei tilannetta millään tavalla auta. Vapautuminen täytyy tulla kisojen kautta. Muutama nolla-ammunta niin tilanne on jo paljon valoisampi ja on Kaisa taas maailman paras! Toivottavasti etenkin ihmiset Mäkäräisen ympärillä näkevät tilanteen realiteetit, ja antavat hänelle aikaa, sillä aikaa tässä vain tarvitaan ja sitä on vielä jäljellä tältäkin talvelta. Vuoden urheilija palkinto meni kyllä täysin oikeaan paikkaan, sillä Maailmancupin voitto ja Maailmanmestaruus ovat suomalaisittain äärimmäisen harvinaista herkkua! Hyvä Kaisa!


Ilveksen maalinteko. Huoh. Joskus olen kuullut sanonnan, että hyvät ja huonot pomput kyllä tasoittuvat kauden aikana. No sais perkele hiljalleen alkaa tasoittuun! Tänään taas oikein malliesimerkki tämän kauden Ilveksestä. Pelillinen hallinta oli koko pelin ajan ja ottelun loppupuoliskolla päästiin jo äärimmäisen hyviin maalintekopaikkoihin, mutta kun ei mene niin se ei saatana vieköön mene! Toisessa erässä Ässä puolustaja tinttaa aivan silmittömän vedon takapleksiin josta se pomppaa jollain Isomäen erikoisella suoraan Zaborskyn lapaan maalin kulmalla ja kiekko tyhjään reppuun, ja hyvää yötä. Peli käytännössä ratkesi yhteen pomppuun. Toisaalta kolmannessa erässä Myttynen kieputtaa vanhanaikaisella Raannan niin sanotusti kahveelle ja kilauttaa kiekon polkkeesta tolppaan ja siitä se jää pyörimään maaliviivalle, mutta ei mene maaliin. On kuluneita fraaseja kuten "Onni pitää ansaita", työntäköön tuollaisen sanonnan keksijä sanontansa perseeseensä. Jos sarjan viimeisenä oleva joukkue tulee illasta toiseen valtavalla asenteella ja työnteolla kaukaloon, niin eikö siinä jo vähän ansaitsisi sitä onneakin? Torstaina on sitten pakkovoitto derbyssä. Siinä on niin sanotusti kausi paketissa, jos ei kolmen pisteen voittoa tule. Ei vielä ole ilta vaikka hämärtää. Tämä joukkue tulee kyllä taistelemaan niin kauan ku tsäänssejä on edes matemaattisesti pudotuspeleihn. Ehkä se onnikin sieltä tasoittuu?...

Propsit Tepsille, Ipalle ja Kärpille!

Suomessa on yksi urheilulaji jonka pääsarjassa urheilijat ovat käytännössä järjestäen ammattilaisia. Tämä laji on siis jääkiekko. Tästä johtuen on menty enemmän ja enemmän kohti "palkkaussarjaa", jolloin riskinä ovat junioritoiminnan hyytyminen. On äärimmäisen tärkeää, että juniorit saavat mahdollisuuksia näyttää kykyjään korkeimmalla mahdollisella tasolla, ja täten saada isoja pelejä alle. Huippupelaajaksi kehittyminen vaatii ainakin kolme askelta:

1) Motivaatio. Jos ei juniorilta löydy halua ja motivaatiota menestyä, ei myöskään tästä nuoresta kasva maailmanmestaria. Etenkin on piirissä liian moni junnu on mukana sen vuoksi kun: "Iskä haluaa". Toki aina ei haluta reenata ja silloin keppi toimiikin välillä paremmin kuin porkkana, mutta joka tapauksessa täytyy se urheilusydän löytyä lapselta, eikä pelkästään isältä.

2) Päämäärätietoinen treenaaminen. Jo juniori-iässä on tehtävä päämäärätietoisesti töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkota sitä, että jos haluat pelata isona golfin kuuluisimmalla kiertueella PGA Tourilla, niin täytyy aamusta iltaan hakata palloa rangella eikä tehdä mitään muuta. Treenaamiseen kuuluu urheilu kokonaisvaltaisesti, mutta myös sosiaalinen kouluttautuminen. Lajissa kuin lajissa on hyötyä myös muiden lajien harrastamisesta ja yleisestä kuntoilusta. Huolestuttavasti Suomessa tätä ei välttämättä aina havaita, vaan paineet juniori kohtaan lajivalinnan tekemiseksi nousevat jo varhaisella iällä. Kuitenkin äärettömän moni tämän hetkisistä huippu-urheilijoistammekin on tahkonnut nuorena lajia kuin lajia. Tärkeä osa nykyurheilua on myös ihmisten kanssa toimeentuleminen. Tämän vuoksi sosiaalinen kouluttautuminen nostaa arvoaan jatkuvasti nykyurheilussa. Esimerkiksi hyvin median kanssa toimeentuleminen pelastaa monta huonoa urheilullista suoritusta.

3) Mahdollisuudet. Tämän jutun pääpointti. Kun kaksi ensimmäistä kohtaa on toteutunut tullaan luonnollisesti tähän kolmanteen. Jos nuori urheilija ei saa mahdollisuuksia osoittaa kykyjään riittävän tehokkaasti, on luonnollinen seuraus turhautuminen. Siinä tilassa missä jääkiekko elää tällä hetkellä Suomessa, on äärimmäisen tärkeää että nuorille hyville pelaajille annetaan vastuuta. Mielestäni yhden suomalaisen nuoren pelaajan peluuttaminen on 20 kertaa arvokkaampaa kuin yhden tuontiulkomaalaisen. Oman junnun peluuttamista puoltaa moni asia. Se on seuran taloudelle riskitöntä, toisin kuin ulkomaalaisen hankkiminen, lisäksi sillä pelataan tulevaisuuteen kokemusta ja nostetaan myös tämän pelaajan markkina-arvoa. Omien junnujen peluuttaminen on lisäksi saanut ainakin Tampereella myöskin porukkaa halliin ihan eri tavalla kuin aikasempi 90 ,-ja 2000-luvun ostoilves. Mikään ei lämmitä Ilves katsojan sydäntä niin voimakkaasti kuin se kun ne oman kylän pojat taistelevat viimeiseen saakka vaikka peli olisi 5-0 kolmannessa. Moni ihmettelee miksi Ilveksen katsojakeskiarvo on huonosta liiga sijoituksesta huolimatta neljänneksi korkein. Tässä suurin syy. Turpaan tulee välillä ja lujaa, mutta who cares? Viime kaudella lento riitti kuitenkin liigassa puolivälieriin saakka. Suurin kontrasti liigan sisällä löytynee käytävän toiselta puolelta hakametsässä. Dufva on tuottanut Tapparaan Ahtolaa ja Skinneriä, ja mitä sillä saa? No taistelun liigan 11. tai 12. sijasta yhdessä Ilveksen kanssa. Jippii! Suomalaisesta urheilukulttuurista puuttuu pitkäjänteisyys ja kaukokatseisuus. Seurojen "isot herrat" eivät osaa katsoa tulevaisuuteen. Toisaalta tämä johtuu toki myös kannattajien malttamattomuudesta, mutta joka tapauksessa Ilves väki on mestaruutta odottanut 26 vuotta niin ehkä tämä on opettanut pitkäjänteisyyttä ja uskoa siihen, että jos nyt maltetaan muutama vuosi kasvattaa joukkuetta niin ehkäpä palkinto vielä odottaa. Kärpät ja TPS ovat tarttuneet SM-liigassa myöskin samanlaiseen projektiin kuin Ilves. Pitkäjänteisyyttä löytyy. Esimerkiksi Pekka Virta antoi sekä Ilvestä, että Jokereita vastaan valtavasti luottoa osastolle Kulmala, Lehkonen ja Ristolainen ja vaikka pojille muutama virhe tulikin niin tuli myös valtavasti arvokasta kokemusta kovista peleistä. Lisäksi mikä on valitettavaa niin virheet tuli Jokereita, eikä Ilvestä vastaan. Oulussa on tehty jo vuosia huipputason juniorikasvatusta erilaisten seurayhteistöiden sun muiden kautta. Parhaana esimerkkinä tästä on varmaankin Mikael Granlund, jonka HIFK myöhemmin brändeinensä kirjaimellisesti ryösti. Mutta nimet eivät lopu Granlundeihin, vaan sieltä löytyy Donskoita, Salomäkeä ja Pokkaa, jotka ovat kaikki jo hyvää liigatasoa ja Ara myöskin lyö heille kovasti luottoa.

Nämä lainalaisuudet eivät päde pelkästään jääkiekkoon vaan urheilukulttuuriin yleensäkin. Jääkiekossa ne vain tulevat parhaiten esille liigan lähes ammattilaisuuden vuoksi. Välillä tuntuu kyllä surulliselta katsoa lentopallo ja koripalloliiga joukkueiden rostereitakin, ja miten nämä joukkueet kasaavat pelinsä täysin ulkomaalaispelaajien ympärille. Tästäkin varmaan tässä blogissa joskus myöhemmin lisää.

Jääkiekon SM-liigan tuomaritoiminta

(C) © Markus Hästbacka - markus.hastbackajatkoaika.com
Kuvan tuomari liittyy tekstiin.

Aloittakaamme blogin asiasisältö vuodatuksella.

Kuvassa näkyvä tilanne on yleinen. SM-liiga on kovasti markkinoinut aikomustaan siirtyä ammattituomarien käyttöön, mutta todennäköisesti kaikessa kiireessä mitä asian brändäykseen tulee, on unohdettu oleellinen. Toistan nyt hieman Juhani Tammista seuraavissa virkkeissä, mutta siihen on syy, sillä mies puhuu täyttä asiaa, ainakin mitä tuomaritoimintaan tulee. Tällä kaudella noin 45 SM-liiga matsia nähneenä täytyy todeta, että kausi kaudelta tuomareiden esiintyminen kaukalossa on isommassa ja isommassa roolissa. Ja kun puhutaan tuomaritoiminnasta, niin pieni näkyvyys on alalla yleensä eduksi. Metsään ei mennä niinkään siinä, etteikö joka ikinen SM-liigan tuomari tuntisi lajin sääntöjä tai etteikö vahvuudet piilareissa olisi kohdillaan, vaan siinä ettei pojilla ole selkärankaa viheltää matseja 5000 ihmisen edessä. Tällöin ongelma on selkeästi otteluihin valmistautumisessa ja ympäristön poissulkemisessa. Kaksi esimerkkiä tältä kaudelta peräkkäisistä Ässät-Ilves ja Ilves-Ässät otteluista marraskuulta(?). Ensimmäisessä pelissä Ilveksen Masi Marjamäki törmää kovassa vauhdissa Ässien Ryan Caldwelliin Ässien päädyssä. Tuomari seuraa tilannetta aitiopaikalla vieressä, näkee kontaktin ja käsi pysyy tiukasti housunlahkeessa kiinni. Kontaktin jälkeen Caldwell jää maahan makaamaan ja täysi Isomäen lato huutaa ja viheltää, jonka jälkeen noin 5 sekuntia kontaktin jälkeen ottelun toinen nuori päätuomari lyö käden pystyyn ja päättääkin heittää Marjamäen suihkuun. Tuomiona 5+20 minuuttia ryntäyksestä. Käsittämätön tuomio, joka ratkaisi pelin. Ässät taisi leipoa kolmannessa erässä tulleeseen 5 minuuttiseen kolme maalia ja näin tuomarit ryöstivät maksavilta asiakkailta paikanpäällä ja UrhoTVn katsojilta pelin.
Linkki tilanteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=vqL1GWlQlGo

Toinen esimerkki tulee heti seuraavalta päivältä jossa Mark Lee taklaa Ässien Tommi Taimea niin puhtaasti kuin hyvä vauhtisessa taklauksessa voi taklata. Taimi jää kentän pintaan makaamaan ja vaikkei tuomari tilannetta näe kuin sivu silmällä, nostaa hän kuitenkin käden pystyyn seurauksen perusteella. Toki seuraus vaikuttaa oikeudellisesti rangaistuksen kovuuteen, mutta äärimmäisen huolestuttava on SM-liigan tuomarilinja, jossa rangaistuksia jaetaan PELKÄSTÄÄN seurausten perusteella. Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä, monia muitakin löytyy liigasta tältä kaudelta.

Toisekseen etenkin viime viikkoina olen huomannut linjan muutoksen tuomareiden työskentelyssä. Nyt jäähyjä annetaan joka ainoasta pienestä ronkkaisusta, kiinnipitämisestä. Toki näissä tilanteissa useimmiten voidaan jäähyyn johtava rike havaita, mutta se on niin pieni että siitä omasta mielestäni on turha jäähyä antaa. Syitä tähän on kolme:

1) Pelin laatu. Pelin laatu romahtaa, jos ottelussa jaetaan molemmille joukkueille 8-10 rangaistusta. Tällöin tietyt pelaajat joutuvat pelaamaan hirmuisia minuutteja, ja toiset eivät taas juuri ollenkaan. Pelistä tulee äärimmäisen tahmeaa. Ja suoritusten laatu heikentyy merkittävästi.

2) Filmaaminen. Haluaako SM-liiga todella kehittää tältä osa-alueelta peliä jalkapallon suuntaan? Etenkin perjantain 13.1.2011 Ilves-TPS pelissä oli havaittavissa äärimmäisen huolestuttavia piirteitä. Kaksikon Kaukokari-Hakkarainen tuomarilinja ottelussa oli seuraava: Aina kun on kontakti ja pelaaja kontaktin jälkeen kaatuu maahan, vihelletään jäähy. Tämä johti siihen, että etenkin TPS:n Michal Birner ja Ilveksen Masi Marjamäki, muiden muassa, alkoi käyttää tilannetta hyväksi ja kalastelemaan koukkaamisia ottamalla mailan kainolaan ja kaatumalla. Kumpikaan joukkue ei karmeasta tuomarityöskentelystä sen enempää hyötynyt, mutta kyllähän se harmittaa, että hallissa on jälleen mukavat 5100 ihmistä ja pelin taso kusee vain ja ainoastaan neljään mieheen jäälle.

3) Oikeudenmukaisuus. Jos joka ainoasta pienestä nykäsystä ja kosketuksesta aletaan jäähyjä tuomitsemaan, niin niistä myös sitten pitää jäähyt tuomita. Valitettavan usein tilanne on kuitenkin vastaava: Kahdessa ensimmäisessä erässä 26 jäähyminuuttia, kolmannessa erässä 2 jäähyminuuttia. Ei se linja voi muuttua kesken pelin, vaan tuomareiden on tarkoitus ottelun alussa näyttää mikä on päivän linja, ja tämän jälkee noudattaa sitä. Pilli kuitenkin lähes tulkoon aina hukkuu toisella erätauolla johonkin, jatkoajasta puhumattakaan. Toisekseen, tuomarilinja ei ole ikinä oikeudenmukainen, jos se on liian tarkka. Aina joku koukku ja estäminen jää viheltämättä ja silloin se harmittaa joukkuetta jolle on ensin puhallettu "helppoja" jäähyjä, ja sitten kun vastustajan rike jää viheltämättä niin kuppi menee monesti nurin. Toki virheet on virheitä ja niistä pitääkin rangaista, mutta tuomariston tulisi muistaa maalaisjärki ja oikeudenmukaisuus.

Toki SM-liiga kaukaloissa on paljon hyviäkin tuomareita, kuten Jari Levonen, joka on parhaimmillaan paineen alla ja seuraa tilanteet tällöin äärettömän skarppina!

Blogien ihmeellinen maailma!

Morjesta vaan kaikille!

Minulla ei ole kyllä taivaallistakaan käryä tästä bloggaamisesta, mutta koitetaan! Olen siis 21-vuotias urheilufriikki Tampereelta. Tosin nykyään viralliseksi asuinpaikaksi tulisi varmaankin määrittää Tallinna, sillä siellä kolmatta vuotta opiskelen oikeustieteitä, erikoistuen kansainväliseen oikeuteen ja Euroopan Unionin oikeuskäytäntöihin. Lähinnä sydäntä on etenkin urheiluun liittyvät oikeudelliset kysymykset. Blogin pääteemana tulee olemaan siis urheiluun liittyvät erinäiset yksityiskohdat, tilastot ja tunteet, jotka omaa mieltäni kuohuttavat, painavat, ihastuttavat ja useimmiten vituttavat. Lajeista lähinnä sydäntäni on jääkiekko, golf ja jalkapallo. Tosin jos lyö vetoa, tai jos pelissä on paljon tunnetta ja panosta, niin kouluratsastuksestakin tulee äärimmäisen mielenkiintoista urheilua. Joukkueista ehdottomasti lähinnä sydäntä on Tampereen Ilves. Seppo Hiitelän sanoin " Se ei ole vain yksi joukkue, vaan se on Tampereen Ilves"! Kaikista tämän vuosituhannen ja tämän vuodenkin ongelmista huolimatta näin asianlaita on, ja tulee aina olemaan. Toinen joukkue joka on aina ollut lähellä sydäntä on Tampere United, tai ainakin oli ennen kuin Pölloliitto seuran laittoi hirteen täysin puuttellisin perustein ja ankarin rangaistuksin. Penkkiurheilun lisäksi rakastan urheilla myös itse! Harrastuksiin kuuluu niin lentopallo, golf, juokseminen, salilla käynti, uinti kuin sulkapallokin. Lisäksi loistavaa ajanvietettä on mennä kavereiden kanssa pelailemaan bilistä tai vaikkapa heittämään dartsia. Jälkimmäiset ovat ehdottomia tarkkuuspelejä ja siitä syystä oikea nesteytys ja rentoutus lajeja harrastaessa on kaiken a ja o. Opiskelujen ohessa tulee tehtyä myös töitä. Nämä työt ovat yleensä liittyneet jotenkin harrastuksiin, ja lähinnä golfiin. Edellisenä kesänä aloin opettamaan golfia, tätä äärimmäisen hienoa pallopeliä, Yyterin golfkentällä ja sama työ jatkuu myös tulevana kesänä. Mikään ei ole hienompaa kuin luoda toiselle puitteet oppimiselle ja tuoda hänen elämäänsä joitakin intohimoja omasta elämästäni! Golfia kannattaa siis kokeilla, mutta varoitus: Se on äärimmäisen koukuttavaa!

Tässä oli nyt pieni tietopläjäys itsestäni! Seuraavat aiheet blogissa tulevat liittymään todennäköisesti yllämainittuihin asioihin, joten lukekaa innolla ja kommentoikaa jos kommentoitavaa kirjoituksiin on. Itsellä on tapana vähän turhankin voimakkaasti ilmaista omia tuntemuksia ja mielipiteitä, joten samaa odotan myös lukijoiltani!