Vuosituhannen karmein mahalasku suomalaisessa urheilussa! "Miksi tästä ei puhuta"?

Suomalaisten henkilökohtaiset palkintosijat hiihtolajien maailmancupissa 2011-2012: Yhdistetty 1 kpl. (Janne Ryynänen 2. Kuusamossa avausviikonloppuna). Mäkihyppy 0. Hiihto 0. Miten tämä on mahdollista? Kuka kantaa vastuun? Vai kantaako kukaan? Taloustilanne? Eikö tämä rämpiminen kiinnosta edes mediaa? Mitä me teemme Suomessa todella niin perseellen? Ruotsalaisurheilijat saavuttivat kyseisissä Maailmancupeissa yhteensä 22.henkilökohtaista palkintosijaa ja norjalaiset 112. palkintosijaa. Ero on molempiin aivan helvetin suuri, vaikkakin ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet uutisoi tätä Ruotsissa kaikkien aikojen katastrofikautena!

Suomessa johtohenkilöiden tulisi kantaa vastuu täydellisestä epäonnistumisestaan, mutta edes mediaa ei tunnu kiinnostavan tämä mahalasku. Urheilussa on mielestäni kaksi puolta. Taloudellinen ja urheilullulinen. Avauskappaleessa kuvailin urheilupuolen onnistumisen. Valitettavasti, jos enää mahdollista, niin taloudellinen puoli suoriutui vielä huonommin!! Mäkihypyn ja yhdistetyn omalla yhdistyksellä ei ollut edes varaa kuskata täyttä määrää suomalaisurheilijoita maailmancupin kisoihin! Kovasti molemmissa lajeissa promotaan sukupolvenvaihdosta, mutta mistä he luulevat tuottavansa uuden menestyvän sukupolven jos heille ei anneta edes mahdollisuutta osallistua koviin kisoihin? Joidenkin suuruudenhullujen ajatuksesta oli näitten lajien sitten irtauduttava Hiihtoliitosta. Hiihtoliiton alaisuudessakaan ei viime vuosina mennyt hyvin, mutta nyt menee vielä huonommin.

Toki mäkihyppääjien ja yhdistetyn urheilijoiden turhautumisen jollain tasolla ymmärtää. Suomen hiihtourheilu kärsii edelleen Lahden 2001 kisojen tapahtumista, ja nämä lajiryhmät ovat kärsijöitä syyttä. Heidän täytyisi kuitenkin ymmärtää omat realiteettinsä.

Itse hiihtoliitolla ei mene paljon paremmin. Hiihtoliiton talous on kuitenkin käsittääkseni edelleen uskottavalla tasolla. Ehdottoman tärkeää olisi nyt kuitenkin urheilullisen uskottavuuden palauttaminen! Jos ei tätä uskottavuutta saada luotua, ei myöskään sponsoreita saada. Kaikki nämä edellä mainitut lajit kärsivät tällä hetkellä syöksykierteestä, joka yksinkertaisesti pitää saada loppumaan. Virpi Kuitunen ja Aino-Kaisa Saarinen toivat hetkellisesti uskottavuutta takaisin suomalaiseen hiihtourheiluun. Tänä päivänä tarvitsemma kuitenkin uusia vastuunkantajia! Löytyykö niitä?

Suomalainen hiihtourheilu rämpii tällä hetkellä syvemmällä kuin koskaan aiemmin. Jos ei mielenkiintoa löydy saattaa tulevaisuus näyttää erittäin synkältä. Vielä kun ottaa huomioon suomalaisen joukkueurheilun viime aikaisen menestymisen, niin sponsorimarkkinoilla kilpailuvaltit ovat vähissä. Ensi kaudella on tultava onnistumisia!