Olen tässä viime aikoina tehnyt uutta aluevaltausta urheilun maailmassa, nimittäin lentopallojoukkueen huoltamista/(ja jossain määrin ehkä valmentamistakin..) :D. Äitini siis valmentaa kyseistä joukkuetta jossain määrin ja sitä kautta ajauduin toimintaan mukaan.
Ajettelin aluksi, että näinköhän tätä oikein syttyy tähänkään touhuun, ja kun kysyttiin, että tuletko penkille mukaan pelien ajaksi niin alustavasti kieltäydyin kun ajattelin, että ei mua siellä kaivata säheltämässä. Toisekseen tuo naisten kakkossarja pelaaminen ei välttämäti niin kauheasti kiinnostanut, ja ajattelin etten juttuun oikeen syty, ja jos ei syty niin ei kannata siinä toiminnassa mukana olla.
Toisin kävi. Lentopalloa en ole enää itse kolmeen vuoteen pelannut, mutta kyllähän tuo penkillä istuminen sytyttää. Se tunteiden kirjo, minkä yhden ottelun aikana kokee on uskomaton! Kyllähän siinä joka saatanan solu on touhussa pelien aikana mukana. Tuomarit saivat tänäänkin oman osansa temperamentistani. Ja syystäkin! Tuollaista linjatuomareiden kotiinpäin liputtamista ei pitäisi yhdenkään päätuomarin katsoa sormien läpi. Tänään sama paska jatkui koko ottelun läpi. Sitten Raisiolaiset vielä sekoittivat taktisesti järjestyksensä, jotta joukkueen "ainoa pelaaja" pääsi etukentälle, ja tähänkään tuomari ei jostain kumman syystä puuttunut, pitkästä protestoinnista huolimatta!
Joukkue pelaa hyvin, recordi tämän päivän kirvelevän play-off tappion jälkeen on 16-1, eli tuli puhdas peli runkosarjasta ja nyt tuo 16 ottelun voittoputki sitten katkesi. Täytyy kuitenkin muistaa, että urheilussa ei voi joka peliä voittaa. Täten uskonkin tämän tappion sytyttävän enemmän kuin lannistavan. Tosin syttyä täytyykin, sillä tappiolla tiistain toisessa osaottelussa on kausi ohi. Tappiota ei kuitenkaan tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti