Millainen identiteettikriisi täällä Tallinnassa opiskelevilla suomalaisilla on???

Helsingin Sanomat, Suomen johtava sanomalehtimedia uutisoi koulutusliitteessään tänään opiskelusta Tallinnassa. Tai niin minä ainakin uutiseen tarkoituksen ymmärsin. Tosiasiassa uutinen käsitteli sitä miten halpaa asuminen, ruoka, tekokynnet ja bilettäminen Tallinnassa on. HUOH! Tämän kuvanko me Tallinnassa opiskelevat haluamme lukiolaisille välittää? En sinänsä millään tasolla kritisoi jutussa mukana olleita suomalaisia opiskelijoita, sillä itsekin tuntui esimerkiksi Tunisiassa vallankumouksen aikaan kommentteja medialle antaneena, ettei nämä lehtien uutiset välttämättä antaneet sitä kuvaa, mikä sisimmässä mielessäni oli. Media on äärimmäisen taitava repimään lausahduksia ja osia asiayhteydestä, jolloin uutisen tematiikka saadaan täysin erilaiseksi.

Mutta jos Helsingin Sanomat suunnittelee jutun koulutusliitteeseen, joka on suunnattu lukioissa opiskeleville, ja opiskelupaikkaa tulevaisuudessa hakeville, niin miksi tässä jutussa ei voida puhua asiasta? Miksi suomalaiset opiskelijat eivät voi puhua jutussa opiskeluun liittyvistä kysymyksistä ja koulunkäynnistä? Miksi täytyy mainostaa halpaa bilettämistä, asumista luksusasunnoissa ja rakennekynsiä? Kaikki tietävät tämän jo entuudestaan! Itse ainakin olen Tallinnassa hakemassa hyvää koulutusta, enkä pelkästään helvetin paskan makuista Cacacha 51 ja Viru Valge, tai Laua Viin tyyppisiä viinoja. Kaikki minut tuntevat, tietävät että paikallisille koulutukselle tulee osaltani paljon arvosteluakin. Asiat eivät toimi niinkuin on sovittu, koe päivämääriä ei ilmoiteta ajoissa ja asioista pyritään tekemään niin helvetin hankalia välillä opiskelijan kannalta, että tuntuu ettei tänne edes uusia opiskelijoita haluta. Toisaalta koulutus painottaa sosiaalisuuteen, ihmisten kanssa toimeentulemiseen ja vuorovaikuttamiseen, mikä ei toimi Suomessa yliopisto-opinnoissa toivotulla tavalla. Tällaiset asiat olisivat mielestäni olleet niitä mitä ko. artikkelissa olisi pitänyt käsitellä, eikä niinkään se, miten hyvin suomalainen ylemmästä keskiluokasta tuleva opiskelija tulee Tallinnassa toimeen. Onko se todella niin cool, että rahaa on ja dokata voi? Toisekseen ihan kommenttina juttuun, niin jos kaikki juttua kommentoivat mainostavat asuntojensa maksavan jotain 300-450 euroon, niin rahoitatteko todella opiskelunne pelkällä opintotuella? Ette, etenkin kun ottaa huomioon, että opiskelukin maksaa vuodessa sen väh. 3000 euroa. Joten ei sitä mielestäni tarvisi kyseisessä artikkelissä edes huudella.

Toisekseen, kun palataan tähän identiteetin puuttumiseen, niin onko todella pakollista tehdä opiskelusta Tallinnassa samanlaista kuin opiskelusta Suomessa? Hyvänä esimerkkinä aiheesta toimii nyt keksityt sitsit ja haalarit. Tarvitseeko niitä todella tuoda Tallinnaan? Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että olen edustanut Suomea reissaten ympäri maailmaa. Olen ylpeä kun saan olla suomalainen. Tosiaan mm. noin vuosi sitten paettiin perheeni ja ystävien kanssa Tunisiasta kirjaimellisesti tuli hännän alla, ja Tunisin lentoasemalla vietettyjen aikojan jälkeen ajattelin miten hienoa on todella olla suomalainen, maan kansalainen jossa asiat ovat niin sanotusti hanskassa! Ja todellakin jokaisen meistä on tunnistettava juurensa, arvostettava niitä ja elettävä pää pystyssä niiden kanssa! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos ei pääsekkään Suomeen opiskelemaan, niin koitetaan tuoda Suomi Tallinnaan. Kaikesta kulttuurillisesta ylpeydestämme huolimatta meidän on tunnistava paikalliset arvot ja elettävä niiden mukaan. Tämä tulee erityisesti esiin asuessa muslimimaassa. Ei siellä vaan voi tuoda ja korostaa pelkestään omia tapoja vaan täytyy elää maassa maan tavalla.

Kuulin kuluvalla viikolla huvittavan argumentin näiden haalareiden Suomesta ulostamisen puolesta. Minulle henkilökohtaisesti mainittiin miten näitä haalareita virolaisetkin tukee, ja kuinka he haluaisivat myöskin tilata haalareita ja alkaa käyttää näitä. Syy mikä tekee tästä lausahduksesta mielestäni huvittavan on se, että meidän täytyisi muistaa Viron itsenäistyneen vasta vuonna 1990-luvulla. Nyt on nimenomaan aika virolaisten luoda itselleen kulttuuriperintöä ja traditioita, eikä meidän suomalaisten tehtävä tässä traditiokehityksessä ole haalareiden kauppaaminen heille! Lopuksi pointtini onkin, että meidän, suomalaisina opiskelijoina, olisikin syytä olla vahvistamassa virolaista opiskeluidentiteettiä, eikä niinkään olla mukana ulostamassa omia opiskeluperinteitämmä virolaiseen kulttuuriin.

Ollaan ylpeitä suomalaisuudesta, se on hieno asia ja sitä arvostetaan maailmalla. Annetaan myös kuitenkin tilaa maan omalle kulttuurille kehittyä, eikä ympätä omaa juttuamme tänne! Uskalletaan myös olla erilaisia opiskelijoita Suomessa! Ei tarvitse tuoda kaikkia suomalaisia perinteitä approista haalareihin tänne Tallinnaan.